Laihdutus, rakkautta ja kauhua.

Eniten toivon että olisin laiha, laihempi kuin kukaan muu.
Edes niin laiha että kylkiluut näkyisivät. Mutta ei.

Taustatietoja:
Pro-anailua ja pro-miailua olen harrastanut sellaiset 2-3vuotta, eniten viime vuoden lopulla.
Ensimmäisen kerran oksensin jo ala-asteella. Ylä-asteella en juurikaan. Paitsi viimeisellä luokalla.
Silloin alkoi ensimmäinen pranamia-jakso elämässäni, alkoi siis kunnolla.
En syönyt juuri mitään, pärjäsin kahdella sämpylällä päivässä. Kahvia olen aina juonut.

Ensimmäinen aloituspainoni oli 75kg, jos oikein muistan. Tällä hetkellä painan n.62/63 kg(sisko pölläsi vaa'an joten en tiedä tarkasti).

Tänään syötyä:
Suklaapatukka, kaksi Mignon-suklaamunaa, toinen suklaapatukka ja kahvia.
Lisäksi aamulla yksi sämpylä, jossa kaksi siivua juustoa ja salaattia sekä kurkkua. Yksi limu-pullo(0,5l). Olen minäkin anamia, syönyt pelkkää rasvaa ja sokeria...
Ehkä huomenna aurinko paistaa paremmin,
tuskin mutta ei voi mitään.